Pieni Suklaapuoti

Katsoin PIenen Suklaapuodin aika pian sen julkaisun jälkeen. Kyllähän minua heti kiehtoo elokuva, joka kertoo suklaasta ja yhdessä tärkeimmistä rooleista on Johnny Depillä. Olin juuri ihastunut Johnny Deppiin ja pidin hänen rooliaan elokuvassa liian pienessä roolissa, enkä muutenkaan pitänyt juonesta. Aika ajoin olen tätä elokuvaa sitten uudelleen katsonut ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän Pienestä Suklaapuodista. Kirjankin olen näin myöhemmin lukenut ja voin sitä kaikille herkkujen ystäville suositella.

Pieni Suklaapuoti elokuvan mainosjuliste

Vianne muuttaa tyttärensä Anoukin kanssa pieneen ranskalaiskylään ja hän avaa pienen suklaapuodin juuri ennen paastoa. Viannea ei katsota kylässä hyvällä ja kylän pormestari koittaa kaikin keinoin kirjoittaa saarnat niin, että ihmiset hyljeksisivät Viannea. Hän kuitenkin tutustuu Josephineen, jonka mies pahoinpitelee tätä. Josephine muuttaa Viannen ja Anoukin luo ja suklaapuoti saa samalla enemmän asiakkaita. Yksi pariskunta rakastuu suklaan avulla toisiinsa ja eräälle toiselle pariskunnalle suklaa on seksielämän pelastaja. Viannen vuokranantaja Armande tapailee salaa lapsenlastaan Lucia suklaapuodissa, sillä Lucin äiti ja Armanden tytär häpeää äitinsä diabetesta. Eräänä päivänä rantatörmälle tulee jokirottia, joiden mukana on ihana Roux, joka viehättyy Viannesta. He tutustuvat rauhassa, eikä Vianne osaakkaan arvata Rouxin suklaamakua. Armande ei suostu lähtemään vanhainkotiin, mutta tekee ehdon Viannelle. Jos Vianne järjestää hänelle juhlat, niin hän lähtee mielellään vanhainkotiin. Vianne, Roux, Anouk, Luc ja muut ystävät pitävät uskomattomat juhlat, joiden jatkot pidetän Rouxin laivalla. Josephinen kateellinen ukko pistää paikat palamaan ja Vianne on ihan hätääntynyt, sillä hän pelkää Anoukin kuolevan. Luc saattaa mumminsa Armandan kotiin, missä tämä kuolee rauhassa lempituoliinsa. Vianne kokee hautajaisissa kovaa syyllisyyttä ja tuulen suunnan muuttaessa koittaa lähteä pois kylästä Anoukin kanssa. Anouk ei halua palata vanhaan lähtöperinteeseen ja hajotettuaan uurnan missä on Viannen äidin tuhkat Vianne luopuu päätöksestä. Paastoa on kulunut pitkään ja pormestarilla menee Vianneen jo hermot. Hän hullun nälissään murtautuu suklaapuotiin ja hajottaa suklaakoristeet näyteikkunassa. Pieni pisara makeaa hänen huulillaan tekee miehen ihan mielipuoliseksi. Seuraavana aamuna äärimmäisen nolostunut pormestari antaa Viannelle synninpäästön ja isoissa kevätjuhlissa on sitten herkkuja tarjolla. Ihan viimeisenä Vianne keksii mikä on Rouxin suosikki, se on kaakao.

Pieni Suklaapuoti on tunnelma elokuva. Se sisältää ihamiskohtaloita ja pieniä tarinoita yhden ison sisällä. Sen juoni ei ole monimutkainen, eikä jännittävä, mutta sen ei kuulukkaan olla. Elokuvan tunnelman luo pienen kylän idylli, hahmojen läheinen tarkastelu ja suklaan oleminen läsnä melkein olemassa olevana hahmona. Suklaa merkkaa jokaiselle hahmolle jotain merkittävää; rakkautta, vihaa, tunnustautumista, naurua, muistoja, katkeruutta ja ystävyyttä. Suosikkikohtaukseni elokuvassa on Armanden juhlat, joissa syödään kunnon ruokaa kuten kanaa ja perunoita, mutta niiden kastikkeena on sulaa suklaata. Syöjien ilme on niin nautinnollinen, että se valtaa minut mukaansa. Suklaata tehdään käsin, sitä leikataan, sekoitetaan, muovaillaan ja syödään. Kaikesta siitä nautitaan niin antaumuksella.

Roux maistaa suklaata

Vianne ja Anouk ovat vaeltelijoita, mikä on peritty Viannen äidiltä. Vianne kertoo iltasatuna Anoukille omien vanhempiensa rakkaustarinan, joka päättyy eroon ja äidin vaelteluun. Siitä sama vaeltelu on peritynyt Vianniin. He ovat asuneet jo monissa eri kylissä, mutta Anouk ei ole koskaan tälläisestä vaeltelemisesta välittänyt. Koska Vianne ja Anouk eivät kuulu kirkkoon Anouk kokee koulumaailmassa syrjintää ja hyljeksintää. Häntä hävettää, kun oma äiti ei ole kuin muiden äidit. Anoukilla on muutenkin vilkas mielikuvitus, sillä hänellä on mielikuvitusystävänä kengru ja muut pitävät sitä tietty pilkkana. Viannen lisäksi vain Roux osaa hyäksyä tämän mielikuvituksen. Anouk paljastuukin elokuvan lopussa vasta kaiken kertojaksi, kun hän päästää mielikuvtuskengrunsa vapaaksi. Josephine on hiukkasen herkkä, mutta rakastava Viannen ystävä. Parhaaksi hahmoksi minulle on kuitenkin kasvanut Armande, joka on aluksi niin äreä ja vihainen, mutta suklaa saa hänen estonsa irti ja tämä päätyy kertoilemaan nuoruusrakkauden seikkailuja. On suloista kuinka Armande on kiinnostunut ja innostunut lapsenlapsestaan, kun oma tytär on pormestarin sihteeri ja muutenkin hyvin konservatiivi. Armande on aito hahmo, sillä hän läpmpenee uusille ihmisille hiukan hitaasti. Judi Dench tekee roolinsa äärimmäien upeasti, vaikka ei olekkaan läheskään niin vanha kuin roolissaan.

Pieni Suklaapuoti sopii täydellisesti herkutteluelokuvaksi, tunnelmailtoihin ja rauhallisiin sunnuntaihin. Se saa mielen miettimään, kokemaan hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunnetta, sekä nautinnon ihanuutta.

Pokémon elokuva Mewtwo vs. Mew

Kovana pokémon fanina tietenkin minua kiinnosti sarjassa kuvaillut maailman harvinaisimmat pokémonit. Mewta Indigo League sarjassa ei edes mainittu, mutta Mewtwo näkyi muutamassa jaksossa vilaukselta. Sain nähdä tämän elokuvan ennen kyseisiä jaksoja ja kyllä elokuva minua aikoinaan kauhistutti, mutta samalla viehätti ja osittain karmaisikin. Ihan kuin pokémonsarja noin muutenkin.

Pokémon elokuvan mainosjuliste

Ennen Pokémon elokuvaa esitetään lyhytelokuva Pikatchun loma. Siinä ainakin minulle on heti muutama uusi pokémon, mutta itse lyhytelokuva on tappavan tylsä. Pokémonit vähän riehuu ja räyhyy suuntaan jos toiseenkin ja aivan randomisti Charichardin pää jää johinkin pömpeliin jumiin. Charichard kun on luonteeltaan semmonen ärhäntelijä, niin on jotenkin kiusallisa nähdä hänen kyynelehtivätn. Pokémonit saa kyllä hänet irti ja loma loppuu lyhyeen kun Ash, Misty ja Brock ottavat pokénsa mukaan.

Vielä ennen varsinaista elokuvan näkemistä on esittely Mewtwon syntytarina. Tätä voisin kutsua elokuvan prologiksi, sillä aikalailla kaikki myöhempi selittyy tämän alun myötä. Rakettiryhmän johtaja Giovanni on siis rahoittanut tutkimusjoukot etsimään harvinaisten pokémonien dna:ta aikomuksena saada kloonattua jokin uusi ja uskomaton pokémon siitä. Se onnistuukin, sillä Mewn dna:ta löytyy ja professorit saa sen avulla luotua ihka uuden pokémonin, joka nimetään Mewtwoksi. Mewtwon ajatukset kuuluvat katsojille ja hän osaa meditaatiokykyjensä avulla puhua ihmisille. Mewtwo alkaa heti synyttyään pohtia elämän suuria kysymyksiä: kuka minä olen, mikä on elämän tarkoitus, oliko kaikki entinen unta? Olenko minä vain klooni, kopio jostaikin? Mewtwo räjäyttää koko rakennelman, juuri kuin Giovanni saapuu paikalle. Giovanni saa houkuteltua Mewtwon mukansa kertomalla, että voi kehittää tämän kykyjä. Mewtwo uskoo siihen ja Giowannin salilla hän pääsee esittelemään niitä pokémon otteluissa. Se ei Mewtwota sytytä, vaan hän kokee olevansa nyt ihmisten vanki ja lähtee pakoon omalle synnyinsaarelleen ja perustaa sinne oman labransa.

Mewtwo on syntynyt

Tästä vasta alkaa itse elokuva. Ash, Misty ja Brock viettävät tavallista pokémon elämäänsä, kunnes he saavat kutsun tälle randomisaarelle haastamaan maailman suurimman pokémonkouluttajan. He lähtevät matkalle, mutta myrsky estää merenkulun saarelle. Muut kutsutut kouluttajat lähtee pokémonien kyydissä ja pääkoplamme saa aivan randomikyydin viikinkipukuiselta Rakettiryhmältä. Saarelle he kaikki lopulta päätyvät ja siellähän selviää, ettei ketään pokékouluttajaa olekkaan, vaan Mewtwo haluaa itse haastaa heidät. Hänen aivotulkkinsa hoitaja Joy palautuu normaaliksi ja Mewtwo haastaa omilla kloonaamillaan pokémoneilla aidot pokémonit. Kun muut häviävät, niin palkinnoksi Mewtwo aikoo kloonata kaikki kouluttajien pokémoit. Suurimmilta osin se onnistuukin, mutta Ash tippuu Pikatchun mukana kloonauskoneeseen ja hajottaasamalla koko labran paskaksi Rakettiryhmän katsomalla vierestä. Kaikki kloonatut ja oikeat pokémonit sotivat keskenään samalla, kun aito Mew tulee paikalle ja alkaa mäiskiä Mewtwota. Tappelu jatkuu ja jatkuu ilman mitään syytä eikä kukaan tee mitään, ennen kuin Ash juoksee keskelle areenaa suoraan Mewn ja Mewtwon pommituksen väliin. Ash kivettyy kuoliaaksi. Tässä kohtaa tulee elokuvan riipaisevin osuus, eli Pikatchun itku. Pikatchu on tottunut, että Ash välillä menee tajuttomaksi ja saa hänet sähköllään heräämään. Nyt Pikatchu vaan yrittää ja yrittää ja se itku on aivan kamalan kuulosta. Se on niin pienen ja viattoman itkua, että siitä tulee jo oikeasti paha olo. Arvostan kuitenkin sitä, että päähenkilöklle on uskallettu tehdä näinkin raju kohtaus. Pikatchun tajuttua, että sähkö ei auta hän aloittaa oikean itkun, mihin liittyvät muutkin pokémonit. Näiden kyynielien avulla Ash herää henkiin ja Mewtwo tajuaa ihan puskista rakkauden merkityksen ja loppu onkin aika lässynläätä. Eniten vihaksi pistää se, että Mewtwo poistaa kaikkien kouluttajienm muistot tästä tapahtumasta. Loppujen lopuksi näin katsojana minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään "tämä onkin vähän kuin unta" tunne, mikä minulle tuli elokuvan finaalista.

Kivettynyt Ash

Ensimmäisellä pokémon elokuvalla oli kovat odotukset sarjaan nähden ja tavallaan tässä on jokaiselle jotain. Pokémon tappeluita vaikka kuinka, eli niitä mitkä itseäni vähiten kiinnostaa. Hahmokehityksenä pääkoplamme on aika heikossa asemassa, mutta Rakettiryhmä näyttää herkemmän puolensa. He eivät ole läheskään niin pahoja, kuin haluaisivat olla. Rakettiryhmän johtaja Giovanni taasen on kiehtonut minua kovasti ja siksi tämä Mewtwon syntytarinaprologi minua kummasti kierosti kiehtoo. Mewtwon hahmossaan on myös jotain oudon ristiriitaista, joka lopussa tuntuu menevän vähän pilalle. Pidän kovasti siitä, että elokuvassa on samat suomiäänet, mitä tv-sarjassa ja varsinkin siitä että Mewtwolle äänensä on antanut Jussi Lampi, tälläisellä vähän erikoisemmalla suorituksella. Animaatiollisesti Mewtwon prologi on hienoa ja vähän erikoisempaa, mutta leffan edetessä palataan samaan tuttuun tv-sarjan tyyliin. Pokémoneja on mukana monia tuttuja, mutta Mewtwon lisäksi ainoastaan Pikatchu on kunnolla esillä ja äänessä. Kaiken kaikkiaan Pokémon Mewtwo vs Mew on hyvä elokuvaksi, joka pohjautuu tv-sarjaan. Sen oli alunperin tarkoitus olla lopetus koko animelle, mikä olisi minusta sopinut hyvin. Valitettavasti vain sarjaa jatkettiin toisella kaudella, jota ei edes tuotu suomeen. Siihen meikän pokéilut sitten jäikin. Pokémon elokuvia on tämän jälkeen tehtykkin jotain parikymmentä, mutta vain seuraavat kaksi niistä olen nähnyt. Niistä saatte lukea sitten myöhemmin. Näin nostalgikkona huomaan sen, että niissä kahdessa seuraavassa elokuavssa ei ole läheskään samanlaista tunnelmaa, kuin alkuperäisessä Indigo League sarjassa ja tässä ensimmäisessä elokuvassa.

Tv-suosikkejani: Pokémon

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Vuoroon pääsee ainoa rakastamani Japanilainen animaatiosarja eli Pokémon. Ja tarkoitan nyt Pokémonien ensimmäistä Indigoo League kautta, muita sarjan kausia en ole katsonut. Puhuttelen tätä Indigo League kautta kuitenkin pelkällä Pokémon nimellä.

Ensikosketus: Olin ala-asteikäinen ja imin itseeni kaikkia vaikutteita niin perheeltä, kuin ystäviltäkin. Joku kaverini mainosti minulle lauantai-aamuisin tulevaa uutta animaatiosarjaa ja kun itse muutaman jakson katsoin, niin hetki vain ja olin hurahtanut Pokémoneihin. Pokémon peleistä en tiennyt mitään, mutta nopeasti opin että sarja perustuu johonkin Nintendo peliin. Koska Nintendoa ei lähipiirissäni kenelläään ollut, niin peliä ei tullut lapsena pelattua. Näin aikuisena olen sitä kokeillut, mutta keskenhän se on jäänyt. Pokémon sarja oli aina viikkojeni kohokohta. Lauantaiaamuni huipentui siihen, kun sain syödä smartiseja ja pringelesejä Pokémonia katsoessa. Niin kuin monet ystäväni, minäkin aloin sarjaa nauhoittamaan videolle ja Hyvästi Butterfree jaksosta asti kaikki oli aikoinaan omilla vhs-kaseteilla. Aikaisemmat jaksot on ihan julkaistu virallisilla videoilla, joten niitä tuli ostettua. Pokémon oli koko kaveripiirini ja kouluni juttu siinä vuoden 1999 tiimoilla. R-kioskilta ostettiin Pokémon kortteja ja koulussa vaihdoimme niitä. Yksi kiiltokortti vastasi kahta tavallista. Muistan, että sain ihan ensimmäisen Pokékorttini ystävältäni ja se on kivimöhkäle Geodude. Olin myös kamalan kateellinen ystävälleni, kun tämä omisti kiiltävän Rakettiryhmän Jessie kortin. Onneksi sainkin sen yhdellä peruskortilla kaverialennuksella vaihdettua. Korttien lisäksi tarroja ja tarrakirja Pokémoneista oli, juliste ja muutama pehmolelu. Tietenkin leikkimme käsittelivät Pokémoneja ja ainakin meidän kodista löytyy vieläkin taittuneita lusikoita, mitä Sabrinan salilla harrastettiin. Muistoihini on myös vahvasti jäänyt se, kun teimme aikoinaan mansikkamaata ja kaverini kanssa mentiin pressunpäälle ja teimme Pokémon kamppailun.

Pokémonkorttejani

Sarjan juoni: Ash Ketchum on 10 vuotias poika, joka asuu Palletin kylässä. Hän saa aloittaa oman Pokémon matkansa kunhan saa Professori Oakilta oman Pokémonin. Ash nukkuu pommiin ja ainoatakaan Pokémonia ei ole hänelle enään jäljellä. Hän ruinaa jos proffa edes jonkun antaisi ja niin sarja sai maskottihahmonsa Pikatchun näkyville. Ash ja sähköhiiri Pikatchu ei aluksi tule lainkaan toimeen, mutta sarjan edetessä heistä tulee erottamattomat ystävykset. Ashin tavoite on päästä Pokémon mestariksi, johon tarvitaan vähintään 8 salimerkkiä ja voitto Pokémonliigassa. Hän kohtaa matkalla monia ihmisiä ja seuraan liityykin Misty ja Brock, josta pääkolmikkomme koostuu. Misty kouluttaa vesipokémoneja ja Brock haluaa pokémon kasvattajaksi. Tämä kolmikko siis kiertää maita ja mantuja tavaten uusia pokémoneja, uusia ihmisiä ja samalla Misty ja Brock auttavat Ashia pääsemään Pokémonliigaan. Kaikki merkit saadaan kerättyä, vaikkakin joskus vähän erikoisilla tavoilla. Lopulta päästään Pokémonliigaan, mutta mestarksi ei päädytä sillä Ash haviää juuri löytämälleen ystävälle. Ettei tarina olisi pelkkää hyvisten seikkailua, niin runsaasti huumoria ja sarjan parhautta tuo Rakettiryhmä, joiden jäsenet Jessie, James ja Meowth koittavat kidnapata pokémoneja tullakseen rikkaiksi. He taistelevat monta kertaa Ashin porukkaa vastaan, mutta eivät näytä millään oppivan, että Jessien Ekans ja Jamesin Koffing eivät kestä Pikatchun sähköiskuja. Rakettiryhmä on aina hyviksiä kohtaan nokakkain ja saa paljon härdelleitäkin aikaan, mutta siltikin heidän tiimisä on kiinnostava ja koskettava.

Brock. Ash ja Misty

 Sarjassa seikkaillaan paljon päämäärätttömästi etsien oikeita polkuja ja tavataan mahdottomasti uusia hahmoja. Pääkolmikkomme ei kuitenkaan kamalasti saa uusia pokémoneja kerättyä, vaan enemmänkin he vaan kohtaavat niitä jotka jo omistaa joku muu, tai sitten niitä ei edes yritetä napata. Matkan jälkeen ennen Pokémonliigaan menemistä Professori Oak tutkiikin Ashin pokedexin ja toteaa, että Ash on sillä tunnistanut yli 100 pokémonia, mutta omistaa vain kourallisen. Sarjan tavoite katsojille onkin esitellä näitä erilaisia pokemoneja, joita tuolloin oltiin luotu 151 kappaletta + Togepi siihen päälle. Sarjassa myös vilahtaa Hou-Oh pokémon ensimmäisessä jaksossa, joka ei kuulu näihin 151 pokémoniin.

Hahmot: Ash Ketchum on ihan hauska ja naivi symppis, jossa riittää mielenkiintoa päähenkilöksi. Hän oikeasti välittää pokémoneistaan ja tekee paljon virheitä, mutta osaa myös oppia niistä. Ash on äkkipikainen, lapsellinen ja monesti tyhmänkin rohkea. Hänestä kuitenkin löytyy paljon rohekutta uhmata varaa, eikä hän helposti suostu häviämään. Toisena joukkoon liittyy Misty, joka aluksi alkoi seuraamaan Ashia siihen vedoten, että haluaa pyöränsä takaisin. Misty on vähän tärkeilevä pissis, mutta tuo hyvää feminiinistä enegiaa ja on Ashin tukena, varsinkin silloin kun Brock alkaa hölmöillä. Misty ei usein luota Ashin pokémontaistelu taitoihin, vaan haluaa väkisin tulla auttamaan. Monesti heillä Ashin kanssa meneekin sukset ristiin. Brock tulee mukaan kivisalilta, kun hänen isänsä alkaa vihdoinkin vetämään sitä ja ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Brock on selvästi muita vahempi ja ihanan vastuullinen. Hän on ryhmän komea järkihahmo, jonka aivot vie vain kauniit tytöt, yleensä Pokecenterin hoitajat ja poliisit. Brock on fiksu ja reilu, hänellä on hyvä huumori ja voimakkaat pokémonit. Kolmikosta hän on ihan suosikkini ja välillä jopa harmitti, kun Brockin pokémoneja näytetän niin vähäsen ja hänen vakavampaa puoltaan noin muutenkin. Rakettiryhmän puolelta puhuva Meawth kissapokémon on aika tylsä, mutta porukan järki. Jessie ja James taasen ovat koko sarjan makea sokeri. Jessie on ryhmän kaunis ja itsevarma johtaja, jota muut yleensä enemmän kuuntelevat. Vaikka Jessie väittää, ettei tdellakaan ole kiinnostunut Jamesista, niiin olen aivan varma, että heillä on romanttisia tunteita toisiaan kohtaan, sillä selvästi Jessie kokee msutasukkaisuutta heti kun James kääntää päänsä muihin tyttöihin päin. James on rikkaasta kodista kotoisin ja ihanan aivoton. Hänellä on kiinnostusta ulkonäköön ja muotiin, eikä hän voi sietää perhettään. Hän kokee olevan vapaana Rakettiryhmän kanssa.

Rakettiryhmän Jessie ja James

Pokémoneissa on aivan äärimmäisen hyvä dubbausjälki. Vaikka Misty onkin hahmoista minusta tylsin, niin Kiti Kokkosen kimittävä ääni on hänelle aivan pakollinen. Jamesia esittää sarjan reiluun puoliväliin asti Veli-Matti Ranta, joka tekee aivan uskomatonta komedian jälkeä tässä dubbauksessa. Draamallisempaa ääninäyttelyä hän on tehnyt elokuvassa Notre Damen Kellonsoittaja. Pokémonit itse puhuvat omia pokékieliään, mitkä ovat äärimmäisen suloisia. Sivuhahmojen äänet vaihtuvat häiritsevästi vähän jaksoittain. Varsikin Ashin kilpakumppanin Garyn, joka on samana päivänä  samasta kylästä aloittanut pokémon matkansa, ääni vaihtuu joka jaksossa.

Miksi juuri Pokémon: Tähän on vastauksena nostalgia. Nykypäivänä jos tämän ihan alusta näkisin, niin en varmasti sarjasta innostuisi. Itsekkin katsoin sarjaa aluksi hetken, ennen kuin innostuin kunnolla. Uusien pokémonien näkeminen oli aluksi kiehtovinta, mutta mitä useammin sarjaa on katsonut, sitä enemmän on alkanut kiehtomaan Ashin kasvuutarina. Hän päästää rakkaan Butterfreensä vapaaksi, joka on hänen ensimmäinen saamansa ja kokonaan kasvattamansa pokémon. Yhdessä jaksossa Ash pohtii jättääkö Pikatchun villien pikatchujen luokse ja sitä katsoessa nousee jo minullakin tunteet pintaan. Sabrina ja lusikoiden taittelujaksot ovat omalla tavallaan pelottavinta, hypnoottisinta ja karmivinta animaatiota, mitä lapsena olen nähnyt. Siksi varsinkin ne jaksot minua kiehtoivatkin ja sai entistä enemmän Pokémon faniksi. Juttuun tietty liittyy myös oheiset korttien keräilyt ja muut tuotteet. Tuohon aikaan myös katsottiin aina vähän pahalla jos ei omistanut yksittäistä parasta ystävää, vaan liikkui kolmen koplassa. Minä olen sellaisessa ollut lapsuuteni ja jotenkin Pokémoneista sain siitä lohtua, että ei ole väärin hengailla kolmistaa, vaikka muut antaakin niin ymmärtää.

Myös täläsiä kiiltäviä Pokémon pelikortteja tuli kerättyä, tämän ostin jostain ulkomailta.

Parhaat Pokémon jaksot:

Välit selviksi Pewter Cityssä
Ash taistelee kivimerkistä Brokia vastaan ja saa hänet matkakumppanikseen. Brokin taustasta kerrotaan enemmän ja nähdään Onixin kamppailu Pikatchua vastaan.

Shokkikäsittelyä kerrakseen
Ash taistelee salipäällikkön Raitchua vastaan Pikatchulla ja voittaa ensimmäistä kertaa itse rehellisesti ansiomerkin itselleen. Pikatchulla on haasteita taistelussa ja Ash pohtii jo Pikatchun kehittämistä ukkoskivellä.

Abra ja Yliluonnolliset voimat
Jakso, joka on kaikista karmein ja kaikista kiehtovin pokéjakso, sillä siinä on niin paljon mystisyyttä, sekä Rakettiryhmän alkutyhmyyttä. Salipäällikkö Sabrina on todella kammottava kun hän muuttaa Ashin Mistyn ja Brokin nukkekodin asukkaiksi.

Sabrina ja hänen alteregolapsuusminänsä haluaa otella Abralla

Pokémonien liekkiksat
Ash porukoineen on pokémonfarmilla, jossa pidetään isot nopeuskilpailut. Rakettiryhmä loukkaa paikan omistajan Laran, jonka on tarkoitus ratsastaa hevospokémonilla Ponitalla maaliin. Lara antaa tehtävän Ashille ja Misty kilpailee oman Starmen kanssa, sekä Brok Onixinsa kanssa voitosta.

Ratkaiseva koe
Pokémonliigaan voi päästä ansiomerkkien keräilyn lisäksi pääsykokeiden kautta. Ash koittaa näitä kokeita, samoin kuin Jessie ja James. Jessieltä menee hermot ja tietokysymyksissä, mutta James pääsee ihan kilpailemaan, mutta hänetkin fuskataan. Ashillakaan ei mene ottelut hyvin, mutta kun Rakettityhmä koittaa tuhojaan, mitkä Ash saa estettyä tämä saisi uuden mahdollisuuden. Ash haluaa mieluummin päästä Pokémonliigaan merkkien, kuin tyhmien kokeiden avulla.

Ash saa tulimerkin (jakson nimeä ei ole muistissa)
Tulimerkin saanti on kahteen eri jaksoon leikattu ja kumpaakaan ei harmikseni ole itelläni tallessa, sillä muistan lapsena pitäväni näistä jaksoista valtavasti. Ashin Charichard taistelee Magmar nimistä tulimömmöä vastaan tulivuoressa ja sinne pääsy vaati arvoituksen ratkomista. Ash, Misty ja Brock lilluvat kuumassa lähteessa ja keksivätkin siellä ratkaisun, mikä on peruukki.

Prinsessat nokakkain
Tätäkään jaksoa minulla ei ole tallessa, mutta muistan pitäväni tästä suunnattomasti, sillä tämä on ainoa jakso, jossa kerrotaan vähän Jessien menneisyydestä. Hänellä on paljon siskoja, eikä hän siksi ikinä saanut omia prinsessanukkeja. Jessie ei muutenkaan saanut huomiota kotona, joten siksi liittyi Rakettiryhmään ja on luonteeltaan aina piikikäs kaikille.

Merkin Herruus
Tätä pokémonjaksoa odotin kuin kuuta nousevaa, sillä jo enenen tätä jaksoa olin päässyt näkemään ensimmäisen Mewtwosta kertovan Pokémon elokuvan ja tämä jakso liittyy sen alkupuoliskoon. Rakettityhmän johtaja Giovanni pitää nimittäin salia pystyssä ja Mewtwo vetäsee helposti Garyn kaikki pokémonit tajuttomiksi. Mewtwo kuitenkin räjähtää ja lähtee karkuun Giovanilta ja sen tarina jatuu elokuvassa. Giovanni antaa Jessielle ja Jamesille vallan salin hoitamisesta kun hän lähtee Mewtwonsa perään ja vaikka ottelu vaikuttaa aluksi tiukalta Ashia vastaan, niin Rakettiryhmän pilkka osuu taas omaan nilkkaan.

Mewtwo on Mew Pokémonin klooni, joka on Giovannin vankina

Parhaat Pokémonit:
Hahmoina Brock ja Jessie ovat suosikkejani, joten luonollisesti heidän pokémoninsa on tullut minulle kaikkein lähimmiksi. Jessien Ekans ja Brokin Onix, Geodude ja Vulpix ovat niin meikäläisen pokémoneja. Tuli on noin muuten elementtini, joten Charmander sinä arkana pentuna on yli-ihana. Brokin lepakkopokémon Zupat on minusta kiehtova ja Ashin kummitustornista löytyvä Haunter oli kanssa pistkään suosikkini.

Minun oli tärkeää kerätä omat suosikki Pokémonit kortteina ja nämä kaksi olivatkin ensimmäisiäni.

Bonus

Meitä on kaksi

Kammottavasi

Maailma kaipaa pelastusta

On kansamme loistavin sielultaan musta

On totuus ja rakkaus raukkoja varten

Vain tähdet ja galaksit kuningatarten

Jessie

James

Me tähtäämme vasamat taivaisiin

Astu alas tai tartumme aseisiin

Miauuu, juuri niin

Rakettiryhmän Jessienä penkkareissani