Disney Klassikot 4: Dumbo

Disneyn klassikko Dumbo on alunperin ollut itselläni telkkarista nauhoitettuna. Olisikohan vuosi ollut 1993 tai jotain vastaavaa, kun tämä on telkkarista tullut tekstitettynä. Siltä videolta olen alunperin Dumboon tutustunut ja jotenkin niin muistan aina ne kohdat, jossa tuli vanhat mainokset esille. Pandan suklaarusinamainoksen muistan yhä edelleen voimakkaasti. Tämä onkin siksi harvoja Disneyn elokuvia, jotka olen tottunut katsomaan englanniksi. Suomiversion katsoin dvdltä vasta muutama vuosi sitten. Vanhan punakantisen vhs kasetin olen Dumbosta kirppikseltä ostanut, koska halusin saada tietää, mitä ihania mainoksia se sisältää.

Dumbo elokuvan vanha mainosjuliste

Tällä ostamallani vhs kasetilla on elokuva tekstitettynä. Kasetissa lukee tuotantovuoden olevan 1985, mutta oikeasti suomeen tämä on tuotu joskus 1992 vuoden tienoilla, sillä heti alussa sinitaustaisen Miikki Hiiripää varoituksen ja Noidan oppipoika logon jälkeen on Pieni Merenneito mainos. Tälläista Merenneito mainosta en ollut aikaisemmin nähnytkään, sillä siinä Ariel istuu aluksi kivellä ja mainos vilisee elokuva kohtauksia. Se on paljon monipuolisempi, värikkämpi, nopeampi, pelottavampi ja iloisempi kuin aikaisemmin näkemäni Merenneito mainokset. Tämän jälkeen pyöriikin tuttu mainos kimara: Kaunotar ja Kulkuri, Dumbu, Hessu, Mikki, Pluto, Ankronikka, Nalle Puhin Uudet Seikkaiut ja iki-ihana Mikki Hiiren jouluaatto.

Itse elokuvaan. Dumbo on yksi lyhimmistä ja värikkäimmistä Disneyn kokoillan elokuvista. Alkulaulu lentävästä Herra Haikarasta on oikein kaunis, vaikken sanoista meinaakkaan saada selvää. On todella surullista, kun muut eläimet saavat poikasia, mutta Jumbo joutuu jäämään yksin. Söpöys pisteet elokuva avaa kerralla, sillä itse myöhemmin pikku Dumbon lisäksi kaikki muut eläinten poikaset ovat tavattoman söpöjä. Kun ihmiset tuodaan tarinaan esille huomaa elokuvan tyylilajin, sillä kaikki ihmiset ovat karikatyyrimäisiä ja eläimet enemmän realistisia. Trumpetti musiikki  vie suoraan sirkustunnelmaan ja yleistunnelma on iloinen.

Ukko Pekka veturi lähtee lopulta liikkeelle pitkin Pohkois-Amerikkaa ja Amerikan kartta on todella huvittavasti toteutettu. Ukko Pekka onkin lauluna varmasti Dumbon tunnetuin laulu. Tässä vanhassa punakantisesa videossa Ukko Pekka ei ollut saanut vielä tuota tunnettua suomenkielistä niemään, vaan tekstiyksessä se on käännetty Vilma Veturiksi. Lopulta junamatkalla rouva Jumbokin saa oman poikasensa ja on hellyyttävää, kun Herra Haikara laulaa Dumbollekkin oman onnittelulaulun. Muut norsut heti paheksuvat päähenkilömme pitkä korvia ja syyttävät rouva Jumboa tästä. Jumbo ei halua muista välittää, vaan pistää eristysseinän väliin ja hellii omaa pienokaistaan. Jumbon ja Dumbon välille syntyy heti syvä side ja on niin hellyyttävää, kun Jumbo käärii Dumbon korviinsa ja hellittää tätä.

Jumbon ja Dumbon yhteinen hetki

Juna on perillä ja yöllä aletaan sirkusteltan koontiin. Olen aina pitänyt työmiesten teltanpystytyslaulusta, vaikken siitä saa sanaakaan selvää. Laulussa on paljon energiaa, sataa kaatamalla, ykkonen tuo kontrastia väreihin ja kohtaus on muutenkin tumma. Se, että eläimet osallistuu teltan pystyttämiseen on kyllä jo yliammuttua, mutta Dumbo minivasaran kanssa on niin söpöstelynäky. Eipäs sitä lapsena tullut ajateltua kuinka epäeettistä on pitää eläimiä sirkuksessa, varmasti siksi kun oikeasti en ole kuin kerran elämässäni siellä käynyt. Nykyään tuollainen eläinten pito varmasti laskettaisiin jo eläinrääkkäykseksi, mutta toisaalta Dumbo on tehty niin kauan aikaa sitten, että eipäs varmaan tätä asiaa samalla tavoin ajateltu kuin nykyään.

Sirkusparaati kiertää ympäri kaupunkia ja tietty lapset on innoissaan. Dumboa kiusataan, eikä pieni edes tajua että pilkka osuu häneen. Rouva Jumbon äidin vaistot ovat vahvoja, joten tietty hän antaa kiusaajilleen selkää. On jopa pelottava huomata, kuinka isot voimat norsuilla on. Onhan ne isoja elukoitakin. On surullinen näky, kun Dumbo ja Jumbo erotetaan toisistaan, mutta onneksi Timotei hiiri tulee Dumbon puolelle ihan oikeaan aikaan. Tykkään kovasti tästä alkuperäisestä Timotein äänestä, siinä on jotain hiirimäistä. Mikä siinä muuten on, miksi norsut aina pelkäävät hiiriä? Onkohan se jokin kokojuttu? Muut norsut katsoo Dumboa jo valmiiksi pahalla, joten on hyvä, että Dumbo saa Timoteistä ystävän.

Sirkustirehtööri ei todellakaan taida olla eläinten ystävä, kun koittaa norsuilla niin vaarallisia temppuja. Norsupyramidi kaatuu, kun Dumbo liukastuu korviinsa, vaikka Timotei on ne fiksusti sitonut. Norsut alkavat entistä enemmän loukkaantumisen jälkeen hyljeksimään Dumboa ja oikein halveksivat tätä, kun hänestä tehdään klovni.  Dumbon klovnitemppu eli palavasta talosta hyppääminen on hengenvaarallinen, mutta kohtaus on naamioitu pellejen pelleilyiden takia ihan höpöksi. Muistan itse lapsena nauraneeni kippurassa, kun yksi grillaa siinä tulessa makkaraa. Oikeastihan tämä on vakava ja pelottava kohaus, jolle ei kuulu nauraa yhtään.

Vaaleanpunaisia elefantteja

Ilmeisesti sirkurpellet luulevat nyt olevan todella hyvä hommissaan ja alkavat juomaan ja juhlimaan. Huomaa, ettei heillä ole aivoja lähes nimeksikään, kun alkoholi maistuu jopa omasta kengästä. Varmasti kiva jalkahien sivumaku. Surullinen Dumbo ei tiedä oikein miten edes olla ja onneksi Timotei tietää, missä rouva Jumboa pidetään lukittuna. Jumbo ja Dumbo pitävät ihanan hellyttävän äitilapsi hetken, jonka aikana kyllä mienaa aina tulla itku. Vaikkei he edes kunnolla näe toisiaan, niin läheisen kärsän kosketus, keinuminen ja laulu on ovat todella tunteellisia. Ihanan rauhallisesta tunnelmasta siirrytään taasen psykedelisimpään kohtaukseen.

Timotei ja Dumbo alkavat juomaan vettä ämpäristä, jonne on pellejen viini myös kaatunut. Tästä seuraa Dumbon uni vaaleanpunaisista elefanteista. Psykedeelinen kohtaus ei ole pelottava, eikä edes häiritsevä, mutta se ei jotenkin sovi lainkaan aikaisemman tarinan tyyliin. Siinä on paljon hassuja ja irrallisia osioita ja onkin kuin suoraan fantasiasta. Tosin tämä psykedeelinen kohtaus lapsena oli minusta kiehtova kuin mikä, joten hyvä että se on jätetty pysymään elokuvassa, vaikkei tarinaa periaatteesa erityisemmin tuekkaan. Alkoholin vaikutuksen alaisena yöllä on ilmeisesti lennetty puuhun, sillä siellä olevat varikset ei keksi muuta syytä miksi norsu oisi puussa.  Varikset polttelevat sikareita ja ovat olevinaan hauskoja hahmoja, samantyylisiä mitä myöhemmin tehdyssä Viidakko kirjassa on chillaaja korpit. Tämä varislauma muka heittelee vitsejä, laulaa hyvin tylsän laulun lentävästä elefantista ja muutenkaan en näiden fokusta ymmärrrä. Tämän lentokyvyn tajuamisen olisin mieluummin jollain muulla tavalla nähnyt. Se, että Timotei oikein hakemalla hakee sääliä harakoilta  menee ihan yli ja miksi Timotei  tarvii varikset avukseen keksimään lentosulkahuijauksen, kun on itse kuitenkin niin välkky? Tällä taikasulalla Dumbo saa rohkeutta ja uudestaan klovniesityksessä kun sulka lähtee irti, niin Dumbo tosiaankin uskoo itseensä ja osaa lentää. Kohtaus jossa Dumbo viimein onnsituu on hyvä kliimaksi elokuvalle, mutta ajallisesti se tapahtuu ihan leffan viime minuuteilla. Kosto ilkeille norsuille on se, että Dumbo lentäen tykittää pähkinöitä heidän päällensä. Kun sirkusjuna taasen pääsee liikkeelle ovat ilkeät norsut taasen niin iloisia Dumbon puolesta. Rouva Jumbo saa oman vaunun, kun Dumbo lentää junan perässä.  Dumbo on tyypillinen tarina kiusaamisesta, mutta opettaa  ettei sen jalkoihin ei saa jäädä. Ystävän tuella ja omien vahvuuksien avulla jopa elefanttikin voi lentää.

Punakantinen Dumbo vhs-kasettini