TV-suosikkejani: Kultainen Salama

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Tällä kertaa vuorossa on Ylen tuottama lasten- ja nuortensarja Kultainen Salama (1994), joka perustuu Taru Mäkisen samannimiseen kirjasarjaan.

Kultaisen Salaman alkutunnari

Kultainen Salama tv-sarja pohjautuu kolmeen Kultainen Salama Kirjaan: Miljoonakeikka, Kaahariauto sekä Pankkiryöstö. Jokainen kirja on jaettu kahtia ja näin ollen tv-sarjan jaksoja on yhteensä kuusi.

Visa, luonnosta ja kokkaamisesta kiinnostunut poika viettää 11 vuotissyntymäpäiviään. Hän on kutsunut synttäripizzalle parhaat kaverinsa Hakkerin, Rekon, Rekon siskon Terhin ja Terhin parhaan ystävän Elisan ja Elisan koiran Bellan. Synttärijuhlilla pohditaan, että olisi mukavaa viettää enemmän yhdessä aikaa, sillä on vaikea keksiä tekemistä kun jokaisella on eri intressit: Visa on kiinnostunut luonnosta, Hakkeri tietokoneista, Reko urheilusta ja Elisa ulkonäköasioista. Terhi on ainoa, jolla ei ole mitään selkeää intressiä, mutta siksi hän onkin hyvä porukan liima. Lapset keksivät perustsaa tutkimusryhmän, joka tutkii asioita joita pitää tutkia ja korjaa asioita jotka pitää korjata. Ryhmän nimeksi valikoituu Kultainen Salama, koska ryhmän maskotti Bella on kultainen noutaja.

Visan syntymäpäivillä: Reko, Elisa, Visa, Hakkeri ja Terhi

 Kultaisen Salaman ensimmäinen tutkimus tv-sarjassa on Miljoonakeikka. Visa on isänsä kanssa luontoretkellä ja näkee metsässä pari hiipparia. Toinen on hänen tuttunsa Petäjän Heikki ja toisella miehistä on päässä musta kommandopipo. Visa kuulee kun nämä suunnittelevat miljoonakeikkaa. Samaan aikaan Terhin ja Elisan luokkatoveri, yksinäinen ja syrjätty Niina Syrjä saa perheineen ison lottovoiton. Lapset osaavat yhdistää, että miljoonakeikalla tarjoitetaan Niina Syrjän kaappaamista. HE varoittavat Syrjän perhettä ja Niina haetaan keskellä päivää pois koulusta. Oppituntien jälkeen Petäjän Heikki on autollaan liikenteessä ja kaappaakin Elisan mukaan, luullen tätä Niina Syrjäksi. Reko lähtee mopolla auton perään, kun muut lapset saavat opettajan avulla uskoteltua poliisille, mitä on tapahtunut. Heikki vie Elisan syrjäiseen saareen, minne Rekkin saapuu. Siellä he kehittävät ovelan suunnitelman, jolla kommandopipopäinen kaveri saadaan kiinni. Ensin vaan pitäisiselvittää hänn henkilöllisyytensä, joka sekin onnistuu Hakkerilta oppitunnilla. Lopulta kommandopipopää saadaan kiinni ja Syrjät antavat ison lahjoituksen Kultaiselle Salamalle.

Kultaisen Salaman ensimmäinen tapaus selvitetty

Kaahariautossa Elisan koira Bella jää pahasti rattijuopon auton alle. Onneksi sattumalta paikalle eksyy paikallinen jalkapalloilija Janne Mäki, joka auttaa viemään Bellan eläinlääkäriin. Parin päivän kulttua samalla tiellä Terhi on yksin kuljeksimassa ja jälleen kaahariauto ilmestyy. Nyt vaan o isompi uhri kuin koira kyseessä, sillä Janne Mäki loukkaantuu pahasti. Janne halvaantuu ja joutuu sairalaan, ja lapset koittavat kiihkeästi saada selville, kuka on tämä rattijuoppo. He tietävät mihin suuntaan tämä tumma auto aina ajaa ja että se lähtee aseman baarista aina liikenteeseen. Eräänä iltana aseman kioskilla Visa tapaa vanhan ystävänsä lintuleiriltä, häntä muutaman vuoden vanhemman Leon, joka asuu samassa talossa minkä pihalla kaahariauto on nähty. Lapsille selviää Leon äidin olevan kaahariauton ajaja. Mutta miksi? Ystävällisen poliisin Taiston avulla ja Leon angstailun takia Leon äiti lopulta tunnustaa rattijuopumuksensa ja Janne Mäki saa korvauksensa, että voi elättää oman perheensä vaikka onkin halvaantunut jalkapalloilija.

Pojat grillillä

Leo ja Hakkeri Visan luona aamiaisella

Pankkiryöstäjän seikkailu alkaa kun Kultainen Salama rakentaa itselleen majaa metsään. Taisto tulee kertomaan huonoja uutisia: metsään ei saa rakentaa majaa, koska sinne rakennetaan sio tie kohti kaupunkia. Lapset ovat suutuksissaan, varsinkin Visa, joka välittää metsästä ja siellä asuvista liito-oravista paljon. Poliisi kertoo, että metsä voidaan pelastaa ainoastaan, jos viereisen tilan omistaja  Haapalan pappa myisi peltonsa, niin että tien voisi tehdä sinne. Lapset käyvät Haapalan luona auttelemassa häntä peltotöissä. Haapalalla on todella huono kuulo ja ainoa jonka kanssa tämä pystyy kunnolla kommunikoimaan on Terhi. Tämä kiittelee kovasti avusta, mutta peltojaan ei suostu myymään. Maja  siirretään Rekon ja Terhin porukoiden kavinkonefirman takapihalle ja koko Kultainen Salama on heillä koko viikonlopun yötä. Pimeällä keskiyön aikaan kaikki heräävät meteliin, joka tulee kaivinkone hallista. Sisällä on varas. Terhi soittaa poliisit paikalle, kun Reko käy pihalla vähän katsomassa. Bella pääsee sisältä irti ja hyökkää oitis varkaan kimppuun. Elisa menee tietenkin Bellan perään, mutta molemmat ovat ihan kauhuissaan sillä varkaalla on terävä puukko. Poliisi saapuu juuri sopivasti paikalle ja vie roiston pois. Taisto kertookin hänen olevan Riku, huumeiden käyttäjä ja siksi ihan sekaisin päästään. Lapset käyvät taas auttelemassa Haapalan pappaa ja törmäävät hänen pihallaan tähän Rikuun, joka onkin Haapan papan siskonpoika. Muutaman päivän kulttua lapset ovat keskustassa. Elisa on ostamassa päättäjäisjuhlamekkoa, pojat on jäätelöllä ja Terhi on jäänyt auttamaan Haapalan pappaa pankkiin, kun pankkineiti ei muuten ymmärrä hänen puheitaan. Riku saapuu jälleen paikalle, mutta nyt hänellä on mukanaan pommi, jolla uhkailee. Pankkivirkailija antaa hänelle rahat ja Riku ottaa Terhin panttivangiksi. He lähtevät ajamaan pois keskustasta polliisit ja Kultainen Salama perässään. Taisto saa lopulta auton pysäytettyä kohtalokkain seurauksin. Terhi ja Riku päätyvät sairaalaan ja Taisotoa uhkaillaan jo potkuilla, kun aiheutti loukkaantumisen. Kun lopulta poliisi ja media saa kuulla tapahtumien oikean kulun Terhiltä Taisto saakin ylennyksen. Riku suostuu lähtemään huumevieroitukseen ja Haapalan pappakin suostuu myymään Terhin toiveesta peltonsa, niin että liito-orava metsä saadaan suojeltua.

Majan rakennuspuuhissa

Terhiä katsomassa sairaalassa

Kultainen Salama kirjoja on tehty yhteensä 10 kappaletta. Miljoonakeikka on kirjasarjan toinen osa. Tv-sarja on todella uskollinen kirjoille, ainoastaan Kultaisen Salaman perustaminen on otettu ensimmäisestä kirjasta Polttopullosta mukaan Miljoonakeikkaan.

Ensikosketus: Porukoillamme nauhoitettiin aikoinaan 90-luvulla Muumilaakson Tarinoita vhs-kaseteille. Kun niitää olen katsonut, niin yhden kasetin perässä oli nauhoitettu Veturia ja sitä ennen oli pieni mainos tästä Kultainen Salama tv-sarjasta. Mainos jotenkin jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja kun sitten kerran olin paikallisessa kirjastossa niin tämä Kultainen Salama löytyi Ylen Tallennemyynti vhs-kasettina kirjaston uortenelokuvien joukosta. Sieltäpä tätä tuli lainattua useaan kertaan ja nautittua. Tarinahan on kuin vanha kunnon viisikko, mutta Suomeen sijoitettuna. Ainakin pariinotteeseen silloin lainailin videota. Kultainen Salama kirjoihin tutustuin, kuin löysin niitä muutamia kirpputorilta ja nyt kesällä lainasin loput kirjastostani. Kaikki kymmenen luettuani aloin kaivata taas tätä tv-sarjaa ja sitä sainkin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lopulta etsintäni palkittiin, sillä tämä tallennemyyntikasetti löytyi lopulta Muhoksen kunnan kirjastosta.

Visan ysärikeittiö

Maja lähes valmiina

Näyttelijät: Naäitä lapsinäyttelijöistä kukaan ei ole päätynyt näyttelemään enään aikuisena. Lapsista huomaa heidän epävarmuuden, mutta he vetävät roolinsa silti hyvin. Eniten tykkään näitten lasten rooleista uskollisena kirjoille, he vaikuttavat juuri sellaisilta hahmoilta, kuin kirjoihin on kirjoitettu. Visa on todellakin hymyilevä luontoihminen, kuten hänen vanhempansa (äitinä Kirsti Kemppainen ja isänä Juha Muje), Hakkeri kuvataan isosilmälasisena nörttinä, Elisa nättinä muodikkaana tyttönä, Terhi vähän pienempänä ilopillerinä ja Reko rohkeana, kookkaana, urheilullisena ja koneistakiinnostuneena koviksena. Muista aikuisrooleista mistä erityisesti sarjassa tykkään on jalkapalloilija Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen, ihan hänen paras roolinsa) poliisi Taisto (Janne Virtainen, myös hänen paras roolinsa), sekä Haapalan pappaa esittävä Kalevi Kahra. Ihanat Bonuspisteet saa Kaahariautossa oleva Visan vanha luontokaveri Leo (Jussi Virtanen), voi kuinka suloinen tämä punkkari oikein onkaan.

Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen) sairaalassa

Haapalan pappa (Kalevi Kahra)

Poliisi Taisto (Janne Virtanen)

Punkkari Leo (Jussi Virtanen)

Miksi juuri Kultainen Salama: Aikoinaan kun näin tästä kertovan mainoksen, niin viehätyin tästä kuvauksesta. Lapset yhdessä ulkona seikkailemassa. Tykkään valtavasti sarjoista, jossa ollaan plajon ulkona ja sitähän tässä ollaankin. Bellaa talutellaan vähän väliä ja yhdessä pohditaan mitä tehdään. Lasten kemiat toimii hyvin yhteen ja itse tarinat ovat ihan jännittäviä, jos ei niitä etukäteen tiedä. Paljon tapahtmia mahtuu yhteen jaksoon, eikä tämä mitenkään hidastele. Selvästi huomaa sarjan olevan puhdasta 90-lukua, se näkyy perheiden kodeissa, kaupungissa, pihoissa, vaatteissa. Tämä vie itseni niin ala-aste aikojen nostalgisuuteen, ettei tästä voi muuta kuin pitää.  Sarjan musiikki on myös ihan ainoata laatuaan, eikä ihme että sen on tehnyt eräs suosikkisäveltäjäni: Johnny Lee Michaels.

Parhaat kohtaukset: Pidän itse suunnattomasti sarjan alusta, kun Kultainen Salama perustetaan. Miljoonakeikassa myös jakson finaalitapahtumat ovat minusta hyviä, kuinka Kultaisen Salaman avulla rosvo saadaan kiinni. Kaahariautossa pidän paljon Leon ensitapaamisesta ja lopun hetkestä, kun Kultainen Salama luovuttaa Janne Mäelle ison shekin. Pankkiryöstössä suosikkikohtaukseni on lasten yökylässäolo laaksosilla, majan rakentaminen ja ihan loppu, jossa juhlitaan Kultaisen Salaman menestyksekkäitä tutkimuksia.

Bella koira lehtisateessa

 P.S: Kuvat eivät jostain syystä ole oikeassa kuvasuhteessa, pahoittelen

Viidakkokirja Live Action

Odotukseni uuteen Viidakkokirjan live action versioon olivat aluksi hvyin skeptiset; Viidakkokirja ei Disneyn animaationa kuulu parhaimpiin suosikkeihini, enkä oikein tiedä miksi tästä haluttiin tehdä live action versio nyt, kun sellainen on kuitenkin jo 90-luvulla julkasitu nimellä Mowglis's story. En ole tuota vanhempaa live actiona katsonut (vielä), mutta tälle uudelle en kamalasti ladannut odotuksia. Korkeintaan söpöjä eläinhahmoja ja komeaa viidakkotaustaa.

Viidakkokirjan mainosjuliste

Mowgli elää viidakossa susiperheensä kanssa ja viihtyy perheessään hyvin.  Sherekhan tiikeri tietysti uhkaa Mowglia, sillä ihmisenä hän osaa tehdä tulta, mikä taas voi tuhota koko viidakon. Mowglin täytyy siis lähteä viidakosta ihmiskylään, muuten Sherekhan tekee kaikesta hakkelusta. Bagheera pantteri lähtee viemään Mowglia kylää kohti, vaikka Mowglia itteään ei yhtään huvitaisi lähteä. Matkalla Mowgli tapaa Baloo karhun, joka yrittää käyttää häntä hyväkseen hunajankeruussa. Tarinaa ja juonta nyt Viidakkokirjassa ei varsinaisesti ole, vaan kerrotaan Mowglin yksittäisitä tapahtumista viidakossa. Tarina on aikalailla suoraan Disneyn animaatiosta loppuratkaisua lukuunottamatta. Sherekhanin kanssa kyllä tapellaan, mutta voittonsa jälkeen Mowgli jää viidakkoon, toisin kuin animaatiossa.

Viidakkokirja live action alkoi hyvin, jo Disneyn linnlogosta päästään kauniiseen viidakkoon, mikä oli visuaalisesti aivan upea. Mowglin elämää susiperheessä näytettiin pitkään ja kauniisti, sekä myös paljon muita viidakon eläimiä. Mowglin suhde varsinkin hänen emosuteensa oli todella hellyyttävää, sekä myös susisisarusparven yhteisöllisyys. Tämä olikin kauneinta elokuvassa, mikä ei liittynyt Disneyn alkuperäiseen animaatioon. Muut jutut sitten olikin ihan pielessä: apinoiden raunolinna ja heidän laulunsa siellä oli aivan kamala ja Baloo karhu, hyi kauhea. Baloo karhu oli ihan pilattu, sillä tähän elokuvaan Baloo karhu oli saanut ihan väärän motivaation. Tässä live actionissa Baloo halusi tusutua Mowgliin vain sen takia, että tämä auttaisi häntä ruuankerussa, ei siksi että tämä tarvitsisi ystävää, kuten animaatiossa. Yksi suuri seikka minua kanssa häiritsi, silä kun olen itse Disneyn animaatiot aina katsonut suomeksi ja vaikka tämä olikin englanniksi, niin en voinut sille mitään, että Baloon ääni ei vaan sopinut Baloo karhulle. Vaikka tiesinkin, ettei tässä voida kuulostaa minun Baloo karhultani Pekka Lehtosaarelta, niin Baloo karhun ääni oli niin kaukana hänelle sopivasta äänestä. Suomenkielinen tekstitys lauluissa (Karhun elämää ja Kunigas Luien laulu) oli ihan järäkkyä luettavaa, miksei vaan voitu sanoja kääntää tämän suomenkielisen dubin mukaan, kun kerran sellainen on tehty. Elokuvan laulut oli alkupeärisiä vähän vaan eri sovituksella, joten en ymmärrä. Kha käärmeen laulua odotin elokuvaan ja se onneksi soi, vaikkakin vasta lopputekstien kohdalla.

Mowgli ulvomassa susiperheensä kanssa

Viidakko oli kuvattu todella kauniisti ja Mowglipoika oli hyvin näytelty. Puhuvat eläimet ei tietenkään näin aikuista kamalasti vakuuta, mutta sudet oli tässä kyllä suloisia. Lopun toimintakohtaus Mowglin ja Sherekhanin välillä oli todella pitkästyttävä, niin että jopa torkahdin hetkeksi välillä. Tälläinen jenkkien tapa toimintamässäilyyn jopa kokoperheen elokuvissa ei todellakaan ole makuuni. Oli tämä kuitenkin astetta parempi kuin Tuhkimo live action, sillä tässä ei sentään alennettu latteuksiin ja hyvän ja pahan selittelyyn. Suosikkikohtaukseni siltikin elokuvassa oli lopputekstit, joissa oli komea animaatio. Virheitä alkuperäiseen animaatioon oli kuitenkin niin paljon, etten niitä oikein voi hyväksyä. Suurin virhe, mikä itseäni häiritsi oli elokuvan lopun satukirja. Ei siinä mitään, mutta kun koko elokuva ei alkanut sillä, niin tämän käyttäminen lopusa oli ihan täysin loogitonta.

Pahat Pojat

Pahat pojat on varmaankin yksi tärkeimpiä elokuvia itselleni, vaikkei se elokuvana näin vanhempana niin kovin säväytä. Näin tämän 11-vuotiaana ja olin ihan myyty; tästä voin sanoa elokuvaharrastukseni alkaneen ja kiinnostukseni kotimaisiin elkuviin tuli tämän kautta. Syy, miksi tätä 11-vuotiaana niin kovasti odotin oli tietty Salkkari Saku,eli Jasper Pääkkönen. Elokuvahan oli jo saamassa k15 merkinnän, mutta se onneksi laskettiin k12, niin minäkin pääsin tämän elokuvateatterissa näkemään. Äiti itseasiassa kävi katsomassa tämän elokuvan vain sen takia leffateatterissa, että osasi sanoa onko se minulle liian hurja. Hyvä, ettei ollut.

Pahat Pojat elokuvan mainosjuliste

 Takkusen pojat ei juo, ei kiroile, Takkusen pojat ei ees tappele. Ja kuitenkin ne on aina ikävyyksissä. Eikä ihme, kun pojattaa elättää ittensä pikkurötöksillä, joista elokuvan edetessä tulee vähän massiivisempia. Vanhin veli Otto (Peter Franzén) koittaa pitää perhettä kasassa, Matti (Niko Saarela) tykkää juoksemisesta, Ilkka (Lauri Nurkse) on vähän nössykkä, joka on saanut isältä eniten turpaana ja nuorin Eero (Jasper Pääkkönen) koittaa käydä koulua huonoin tuloksin, kun koulutoverit ja opettajatkin ottaa hänet silmätikukseen. Ainoastaan tyttö Pirjo (Elsa Saisio) kiinnittää huomiota Eeroon ja heidän välille viritellään pikkuromanssiakin.  Takksuten isä Jouko eli Jokke-Pappa  (Vesa-Matti Loiri) karkaa mielisairaalasta ja tulee vaatimaan pojalta rahaa, joita nämä ovat saaneet ryösteltyä. Bensa-asemia, posti ja lopulta ihan kunnon pankkiryöstökin ehtii tapahtumaan, ennen Jokke-Pappa räjäyttää ittensä taivaan tuuliin ja pojat joutuvat vankilaan.

Jokke-Pappa vaimonsa haudalla

Aleksi Mäkelä tekee yleensä ns. veijarielokuvia, joista tässä on nyt on eniten kunnon rikoksia, mutta kanssa myös rehellisesti eniten komediaa. Tästä voidaan kiittää Pekka Lehtosaaren mahtavaa huumoripitoista käsikirjoitusta. Jokke-papan karkaaminen mielisairaalasta on loistava esimerkki, kun hän joutuu poliisien käsiin niin tämä esittelee itsensä mielisairaalan työntelijäksi joka etsii itteänsä. Myös minuun varsinkin lapsena vaikutti kohtaus jossa veljet tulee pelastamaan Eeron baari Piristeeltä, jossa koulutoverit Aulis ja Timo (Eero Milonof ja Arttu Kapulainen) kiusaavat Eeroa. Muutenkin elokuvassa on paljon hauskoja juttuja, kuten Oton ja Matin jatkuva "Eiku sä"- tappelu ja 1500-markan kahvikuppi. Elokuvan dramaattisin kohtaus on varmasti Jokke-Papan koiran murha, jota ei onneksi näytetä kunnolla (älkääkä huoliko, yhtäkään koiraa ei ole vahingoitettu kuvausten aikana). Jeppe koiran lisäksi elokuvassa on pikkuinen kissakin, jolla ei ole tarinassa nimeä, mutta näyttelijöden kommenttiraidalla kerrotaan kissan oikean nimen olevan Jeesus. Pari vähän vaivaannuttavaa seksikohtausta elokuva tietenkin sisältää (kuten tuohon aikaan lähes jokainen kotimainen aikuisten elokuva sisälti), mutta mieleenjäävimmät jutut tässä on tietenkin isot räjähdykset. Ne varsinkin vaikutti minuun pienenä lapsikatsojana, sillä silloin ne vaikutti hienoilta. Näin vanhempana ei enää räjäytykset kyllä innosta, kuin silloin.

Näyttelijäntyöstä pidän tässä elokuvassa paljonkin. Jasperin hahmo Eero on kokoajan varautunut ja siksi Jasperin näyttelemisen epävarmuus ei minua haittaa. Niko Saarela ja Lauri Nurkse molemmat näyttelee kokoajan komedian ja draaman välimaastossa ja Peter Franzén sai minusta itselleen fanin tätä kautta. Ihan vaan hänen matala äänensä saa minut humaltumaan, Peter on ihana. Vesku Loiri on itelleni eniten tullut tutuksi Uunona, joten tälläinen mielisairaan hullun rooli avasi kyllä hänen näyttelijän kykyjään monipuolisemmaksi. Tuollainen hahmo olisi helppoa vetää komediaksi, mutta Loiri saa sen oikeasti tragediseksi hahmoksi. Sivuosissa on tottakai Aleksi Mäkelän kavereita sillä olisin pettynyt, jos tässä ei vilahtaisi Kari HItalahtea ja Juha Veijosta. Ainut naispääosa Elsa Saisio Pirjona ei ihan itteäni vakuuta, mutta on kuitenkin ihan kelvollinen.

Niko Saarela, Peter Franzé, Lauri Nurkse ja Jasper Pääkkönen

Itselleni tämä elokuva on todella sidoksissa aikaan ja muistoihin. Jos tämä elokuva tehtäisiin nyt vuonna 2016 niin ei varmasti toimisi yhtä hyvin minulle, kuin tuonna vuonna 2003. Jotenkin tämä vetosi minuun nuorena niin syvälle ja fanitin kunnolla. Vai tiedättekö muita henkilöitä, jotka on katsonut tämän elokuvan 4 kertaa saman päivän aikana putkeen? Siinä meni puolet kesälomastani vuonna 2003, kun tämä julkaistiin vhs-kasetille. Ostin sen  julkaisupäivänä Oulun Anttilasta kello 8 aamulla, kun tavaratalo aukesi.