Muumit Rivieeralla

Odotin Muumit Rivieeralla elokuvaa ihan innolla, kun luin sen tulemisesta. Heti elokuvan nimestä jo odotinkin, että vihdoinkin tulee Muumielokuva joka pohjautuu suoraan Toven sarjakuviin. Pohdiskelin jo silloin että kuinkakohan kukkahattutädit ottaa tämän elokuvan vastaan, sillä Muumisarjakuvat sisältää paljon vähän ns. "epäsopimattomia" juttuja, mitä ei lapsille yleensä haluta näyttää, kuten alkoholinjuomista, rietastelua ja muutenkin tostenkanssa heilastelua. Muumit Rivieeralla sarjakuvan luin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana ja kyllä nauroin niitä juttuja ihan kunnolla ääneen. En itsekkään ihan tätä elokuvaa näyttäisi 5-vuotiaalle.

Muumit Rivieeralla elokuvan mainosjuliste

  Elokuvan juoni on suoraan Muumit Rivieerallas arjakuvasta muutamalla jutulla höystettynä, jotka on otettu muista Muumisarjakuvista. Olen lukenut niistä kaikki ja osasin ensikatselukerralla heti yhdistää ne ylimääräiset jutut oikeisiin sarjakuviinsa. Tarina alkaa siitä kun Muumit elävät rauhassa laaksossansa je merellä puhkeaa myrsy. Myrskyssä seilaa Merirosvolaiva, jolla on Mymmeli ja Myy panttivankeina. Muumit käyvät pelastamassa panttivangit ja nappaa laivasta kaikenlaisat mukaansa. Merirosvot tulevat Muumitalosta etsimään aarrearkkuansa, mutta siellä on vain "tuhmia sanoja", eikä aarteita.

Seuraavana päivänä sitten Niiskuneiti lukee lehdestä Rivieerasta ja alkaa haaveilemaan glamourelämästä. Pappa innostuu myös ja niin lähdetään venellä kohti Rivieeraa. Mamma ja Muumipeikko ei ole kovinkaan innoissaan mutta lähtee toki mukaan. Rivieeralle saavutaan pienen myrskyn jälkeen ja siellä muutetaan asumaan hotelliin. Iso huone, omine parvekkeineen ja kylpyhuoneineen. Muumit ei oikein tiedä miten hotellissa kuuluu elää, joten he esim. muuttavat asumaan jumalattoman sänkyyn ja pitävät kylpyammetta omana uima-altaana. Mamma pyytää hotellin henkilökunnalta multaa harvinaisiin kasveihin, mitä hän on merirosvoilta saanut ja kun henkilökunta delegoi aina työnsä toiselle (mikä on hotelleissa hyvin yleinen tapa) niin kaikki on tuomassa lopulta multaa ja pyytämässä tippiä. Eihän Mamma sitä ymmärrä, vaan kättelee vain jokaista. Muumipappa tutustuu Markiisiin, jonka kanssa hän viettää kaiken aikansa ja Niiskuneiti hommaa ensimmäiset bikininsä. Aluksi hän on uima-altaalla juttelemassa julkkisten kanssa ja saa eräältä tähdetä yhden kolikon. Sillä Niiskuneiti pelaa kasinolla ja voittaa mukavan monta miljoonaa, jolla saa bikinien lisäksi monta asukokonaisuutta ostettua.  Bikineissä Niiskuneiti iskee julkkis Clarkin ja innostuu heilastelemaan tätä liiaksikkin, kun Muumipeikko tulee todella mustasukkaiseksi. Viimeinen pisara on juhlat, jossa Mamma ja Muumipeikko nolaavat itsensä.

Hotellilasku alkuperäisestä sarjakuvasta

 Muumimamma ja Muumipeikko muuttavat kahdestaan veneen alle rannalle, jonne tuelvat Pappa ja Markiisikin, joka haluaa kokeilla elämään boheemielämää. Markiisin puheiden innoittamana Muumipeikko haastaa Calrkin kaksintaisteluun hotellin puutarhassa. Terasseiltaan hotellin asukkaat katselevat taistelua ja kauhistuvat Muumipeikon väärinkäytöksestä: hän hakkaa miekkansa väärällä päällä Clarkia suoraan päähän. Hotelli pyytää Muumeja poistumaan ja maksamaan loppulaskun. Mamma on ihan ihmeissän, ei hän tajunnut että kaikesta kuuluu maksaakkin. Onneksi Niiskuneidin kasinovoitosta on jotain jäljellä, jola he pääsevät hotellin kanssa sujut. Markiisi lahjoittaa Muumipapalle patsaansa "Matka elefanttien hautausmaalle", joita hän on tehnyt ja Muumipapan yritys lahjoittaa niitä viranomaisille ei oikein onnistu. Viranomaiset nimittäin tajuaa, että tämä on sama patsas, joka on laitettu kuvernöörin patsaan tilalle. Tälläsiä koiruuksia Muujmipappa ja Markiisi keksi pienessä kännissä tekemään. Poliisijoukot lähtevät ajamaan Muumipappaa takaa, joka juoksee veneeseen, että he pääsevät Rivieeralta pois. Poliisit saadaan hämmentymään heitettyä "tuhmat sanat" heidän päällensä. Lopulta Muumit pääsevät seilaamaan takaisin myrskyssä kotiinsa.

Juoni on niin suoraan sarjakuvasta, ettei se oikein sarjakuvaa tunetavlle ehdi oikein yllättämään. "Tuhmat sanat" on sarjakuvasta Muumiperhe, Surku-koira sarjakuvasta Kuvitteluleikki, Merirosvotkin josatin sarjakuvasta (mutten muista mistä) ja Samu (jonka virkaa en tässä elokuvassa ymmärtänyt) ihan ensimmäisesta sarjakuvasta Muumipeikko. Elokuvassa Muumipeikon ensiesiintyminen on pyllyllään, ihan samalla tavalla miten jokainen Muumisarjakuva ja myös Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuva alkaa. Sarjakuvista muita tuttuja hahmoja esiintyy heti elokuvan alun kesäjuhlissa, siellä on selvästi Tohtori Drünfuseen (vai mikäköhän se nimi oli) joka oli jossain sarjakuvassa (nimi myt hukassa), Viljonkka (esim. sarjakuvissa Kevättunteita), Hemuli (esim. sarjakuvissa Viidakkoelämää) ja Haisuli (esim, sarjakuvassa Muumipeikko). Juhlat on oikein muumimieliset ja Muumipapan alkoholijuotavat ja tanssit kuuluvat kunnolla asiaan. Elokuvassa korostetaan Muumipeikon ja NIiskuneidin "teinirakkautta", mikä on hyvä kontrasti sille, että niiskuneiti alkaa iskemään uutta miestä. Se korostaa Muumipeikon mustasukkaisuutta. Alussa myös näytetään Muumipeikon pohdisntoja siitä, että hän ei oisaa sanoa millekkään ei. Tämä juttu ei ole mistääns arjakuvasta, mikä on vähän outoa. Muumimamman Mattojenpesu on Kuvitteluleikistä otettu, mutta Niiskuneidin näytelmä ei. Hänen mustasukkaisuutensa Mymmelin pelastamisesta on kanssa muista sarjakuvista. Muumitaloa näytegtään vähän sisältä ja vihdinkin se on aidon näköinen, kun on kunnon puu talon keskellä. Ihanan hullunkurinen, tätä taloa haluisin tutkia kunnolla. Rivieeralle saavuttua vedessä olevat karikot on ihan yksityskohtaisesti sarjakuvasta napattu, kuten myös tämä henkilökunnalta multaa pyytäminen, tosin sarjakuvassa pyydettiin punaista villalankaa.

Niiskuneiti casinolla

Rivieeran Casinon ja Ruletin kuvaus on oikein hyvin tehty, mitä nyt Rulettipyörä on käsittämättömän pieni. Niiskuneidillä on kyllä julmettuman hyvä pelituuri ja hänen shoppailureissunsa saa kivoja viboja. Tulee hetkittäin mieleen teinielokuvat, jossa aina esitellään vaatteita. Tämä kohtaus oli vähän syvempi mitä sarjakuvassa. Ihan paras on Muumipeikon kommentti Niiskuneidille: "Näytät alastomalta." Ne on he aina lastomia! Markiisin ja Muumipapan puhuessa on mielenkiintoista kun Pappa puhuu hänelle vanhoista seikkailuistaan esim. Viidakosta ja Majakanvartijaajoista. Tämä on kiva yhtäläisyys Muumi tv-sarjaan. Kun Muumit lopulta palaa Rivieeralta, sinne jää heidän ystävänä Samu morsiammineen ja Surku koira toisen koiran kanssa, jota Surku aluksi luuki kissaksi. Tuhmat sanat leviäät ympäri ämpäri Rivieeraa ihan hotellia ja casinoa myöten.  Kotiin palatessa on Nuuskamuikkunen vastassa, joka lempeän miehekkäästi halaa Muumipeikkoa. On se ihanaa kun ne on parhaat kaverit.

Animaatio on todella erilaista, mitä Japanilaisessa tunnetussa tv-sarjassa, mitä itse olen koko ikäni seurannut. Piirrostyyli on kuitenkin todella uskollinen Toven alkupäräiskuvitukselle, kun Muumit ei ole niin pyöreitä, hahmot samannäköisiä ja vesi on kuvattuna suorina viivoina. Värimaailma on todella kellertävä, ei mikän kirkas tai yltiöväritetty, vaan väritys on pidetty todella hillittynä. Animaatio on varsinkin lopussa ja alussa todella kaunista kun ollaan Muumilaaksossa. Tällä tyylillä haluisin nähdä jonkun ihan itse laaksoon sijoittan elokuvan. Leikkaukset on välillä hassuja, sekä koomisia. Musiikki valitettavasti ei jää pahemmin mieleen, mitä nyt perus Nuuskamuikkusen huuliharpun soitto. Kyllä tämä on kaunis elokuva, joka on todella terevetullut minun Muumikokoelmaperheeseeni.

Nuuskamuikkunen ystäviään odottamassa

TV- Suosikkejani: Matka maailman ympäri 80 päivässä

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.
Vuorossa on yksi lapsuuteni suosikkisarjoista, jonka katsoin tuossa viime syksynä putkeen, eli Phileas Foggin seikkailuja Matka maailman ympäri 80 päivässä.

Herrasmies Phielas Fogg

Juoni: Phileas Fogg, tuo herrasmies Britti, joka on asunut jo ikuisuuden Savil Rown 7 osoitteessa yksin ja viettää täsmällistä aikaansa pääsääntöisesti Reformi-Klubilla lukemassa lehtiä, pelaamassa biljardia ja keskustelemassa muiden Reformi-Klubilaisten kanss apäivän polttavista aiheista. Täsmällinen Fogg on irtisanonut edellisen palvelijansa, koska hän oli aina myöhässä. Tarinamme alkaa siitä, kun hän palkkaa itselleen uuden palvelijan, Pariisilaisen sirkustaiteilija Paspartoun ja sen mukana Espanjalaisen Tikon. Fogg menee perinteiseen tapaan Klubille viettämään päiväänsä, kun siellä hän lukee lehdestä Ralph nimisen toimittajan jutun siitä, että maapallon pystyy kiertämään 80 päivässä. Brittinä, joilla on vedonlyönti veressään hän lyö vetoa muiden epäilevien Reformi-klubilaistensa kanssa siitä, että hän pystyy tekemään tälläisen matkan. Jo samana iltana he lähtevät Lontoosta junalla keirtämään maailmaa Paspartoun ja Tikon kanssa ja kuten arvata saattaa, matkalla tapahtuu vaikka ja mitä. Isoin juttu tietenkin on porukan Intian viidakosta pelastama prinsessa Romy, jonka Fogg ottaa lopulta vaimokseen. Yksin nämä eivät tietenkään matkusta, vaan Englannin poliisin Fix ja Bully Scotland Yardista seuraa myös Foggia, sillä he luulevat tämän olleen Englannin pankin ryöstäjä. Myös Foggin arkkivihollinen Sullivan Reformi-Klubilta lähettää oman kätyrinstä Transferin Foggin perään.

Matka Maailman ympäri 80 päivässä on näytetty suomen televisiossa tekstitettynä 80-luvulla ja dubattuna 90-luvun alkupuolella. Silloin meille nauhoitettiin tästä lähes joka jakso videolla ja sitä kautta tähän sarjaan on kasvettu kunnolla kiinni. Uusintoja on tullut 90-luvun lopulla, 2000-luvun alussa ja ilmeisesti vielä 2010-vuonnakin. Koko sarja on suomessa julkastu DVDllä, mutta eipä niitä enää kauheasti ole myynnissä. Ite latasin kaikki jaksot koneelleni netistä.

Juuri pelastettu Prinsessa Romy kertoo Foggille, Paspartoulle, Tikolle ja Kenraali Kornille elämäntarinansa

Ensikosketus lähti itelleni nuosta kotona nauhoitetuista videoista. Kaikki jaksot oltiin saatu 4 vhs-kasetille ja aikahyvin jakso- ja tarinajärjestyksen tapahtumat muistan nuitten videoiden takia. Tykkäsin hyvin paljon tarinasta ja sen juonenkäänteistä. Sarja opetti minulle lapsena paljon eri maiden kulttuureista ja niiden tavoista, sekä historiasta. Tämän sarjan myötä on tullut luettua usein Jules Vernen samanniminen kirja, mihin tarina perustuu yllättävänkin suorasti. Sarjassa hahmot ovat eläimiä ja muutamia hahmoja (kuten vaikka Tiko ja Bully) on lisätty, mutta siltikin tämä on uskollisin versio, mitä Vernen kirjasta on tehty. Kaikki hahmot ovat ihania mieleeni: Fogg oli erityisesti lapsena oma sankarini ja varmasti kyllä ensirakkauteni mihinkään fiktiiviseen hahmoon. Hänen herrasmiesmäisyytensä on jotain niin täydellisyyttä.

Hahmot: Phileas Fogg on hahmo, jota ei voi kuin ylistää. Hän menettää malttinsa harvoin, mutta silloin kyllä syystä. Hän hyväksyy seuraansa mitä erikoisemmatkin henkilöt ja tulee kaikkien kanssa edes jokseenkin toimeen. Paspartousta ja Tikosta tulee hänelle tärkeitä ystäviä ja Romysta hänen rakastavainen aviopuoliso. Fogg ei halua muille pahaa ja hän käyttää väkivaltaa äärimmäisen harvoin. Amerikassa Intiaanien hyökkäyksessä hän ampuu aseella vain säikyttääkseen heidät pois tieltään, ei satuttaakseen heitä. Paspartou, tuo jääräpäinen Pariisilainen on taasen ennakkoluuloinen mutta hyväsydäminen kaveri, jonka seurassa ei takuulla tule tylsää. Hän on toiminnan mies ja aina auttamasssa lähimmäisiä. Hän ei ymmärrä aina muitten valintoja, mutta hyvän palvelijan lailla tottelee isäntänsä käskyjä. Tiko on Paspartoun pikkukaveri, joka aloittaa seikkailunsa aluksi Paspartoun matkalaukussa. Tiko on myös sirkustaiteilija, pieni ja veikeiä kaveri joka on erikoisen kiintynyt aurinkokelloonsa. Tikon hahmo oli lapsena kanssa yksi suosikkejani, kuten monet monet muutkin. Sarja vilisee niin paljon hahmoja, mutta tähän pääkolmikkoon olen eniten kiintynyt.

Chigacossa Tiko sairastuu ja matka pysähtyy hetkeksi. Vaikka vedonlyönti on Foggille kovin tärkeä, on ystävän henki paljon tärkeämpi

Miksi juuri Matka Maailman ympäri 80 päivässä: Harva näkemäni animaatiosarja on näin sidoksissa toisiin jaksoihin ja kuvaa hahmojen kasvua eteenpäin. Juonen helppous on yksi syy, miksi tästä tykkäsin lapsena: Foggilla on selkeä tavoite ja siihen jä koukkuun, kun haluaa selvittää onnistuuko se vai ei. Hahmot ovat mitä rakastettavimpia ja koko sarja vilisee jännittäviä tapahtumia joka käänteessä. Millon junat suistuu raiteilta ja milloin laivat seilaavat myrskyssä. Tämä opettaa hyvin realistisesti kuinka paljon matkustelu tuo elämään rikkautta, mutta myös näyttää sen kaikkia vaaroja ja vaikeuksia. Kotiin on kuitenkin aina lopulta mukava palata.

Koskettavimmat/parhaimmat kohtaukset:
1. Jakso: Foggin lyötyä vetonsa kaikki luulevat hänen menevän kotiin tekemään matkavalmisteluja, mutta tämä haluaakin vielä ennen lähtöään pelata erän biljardia.

5. Jakso: Korn, Paspartou, Phileas ja Tiko laivan kannella pelaamassa

7. Jakso: Matkalla Intiaan

9. Jakso: Paspartou on Romya pelastamassa roviolta

11. Jakso: Paspartou ja Tiko joutuvat oikeuden eteen, koska Bombayssa he ovat häväiseet pyhää lehmää, kun Paspartou jätti hattunsa sen sarviin roikkumaan, Fogg maksaa 2000 puntaa takuunaan heidän vapauteensa

12. Jakso: Fogg on luvannut ottaa Romyn mukaansa ja saattaa hänet sukulaistensa luokse Singaporeen. Siellä he saavat tietää Romyn sukulaisten muuttaneen Hong Kongiin. Singaporessa Romy ja Phileas ehtivät kuitenkin viettää romanttisen hetken kahden

13.Jakso: Romy saa kuulla sukulaistensa kuolleen kulkutautiin, mutta onneksi Fogg on paikalla lohduttamassa ja lupaa ottaa prinsessan luokseen asumaan Lontooseen

18.Jakso: Amerikassa ollaan oikein villin lännen sankareita. Fogg haastetaan kaksintaisteluun ja uskokaa tai älkää, hän voittaa pelkällä kepillään revolverisankarin

22. Jakso: Kun koko sarjassa on pitkästi kesäistä niin Chigacossa ollaan lumen saartamina. Lumi tuo kivaa kontrastia jaksoihin, varsinkin auringon paistatessa taustalla ja tässä jaksossa soi yksi suosikkilauluistani

25. Jakso: Phileas Fogg pidätetään pankkiryöstöstä. Onneksi pidätys oli vain väärinkäsitys, mutta miten käy, ehtiikö Fogg enää Reformi-Klubille?

26. Ja viimeinen jakso: Romy kosii Foggia

Disney Klassikot 54: Zootropolis

Disneyn uusista elokuvista en ole hypettänyt etukäteen enään moniin vuosiin, viimeksi niin taisi käydä Prinsessan ja Sammakon kohdalla ja koska se oli silloin pienoinen pettymyt, niin en nykyään enää etukäteen tutkaile ja hypettele uusia elokuva, ennen kuin näen ne. Zootropolisiksesta (hitto kun tätä on vaikee taivuttaa, miksei vaan voitu käyttää suomessakin nimeä Zootopia (vaikka tää nimihän on väännetty Utopia sanasta ja suomenkielinen väännös Metropolia sanasta)) näin syksyllä ensimmäisen trailerin ja oletin siinä olevan ketun pääosassa. Heti tyyliltä ja antopomorfisoiduista eläimistä puhuttaessa tuli mieleeni vahvasti Pikku Kananen ja sen tyyli ja häsläystarina oli pitkälti ennakko-odotukseni. Jouluna Samu Sirkan Joulutervehdyksessä nähty pätkä oli hyvää osviittaa elokuvan huumoriin.

Elokuvan mainosjuliste

Pääosassa ei ollutkaan kettu, vaan söpö pupu Judy, josta tulee kaupungin paras, jääräpäisin ja ovelin pikku pollari. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo siitä, kuinka Judy pääsee poliisksi ja hänen ensimmäisestä tehtävästään. Tarinassa viitataan hyvin paljon pienten eläinten oikeuksiin ja isojen eläintem valtaan. Koin tässä kyllä hyvin paljon viittauksia suomalaiseen rasistikeskusteluun, joten siinä mielessä hyvin ajankohtainen elokuva. Myös jo pidempään olen tutkiskellut antopoformismeja animaatioelokuvissa ja tässäkin se tavallaan otetaan aiheeksi. Kun ketut on eläimenä usein viekkaita, niin muilla eläimillä on tämä ennakkoluulona kettuja kohtaan, eikä siitä päästä millään irti. Ehkä kuitnekin vähän häiritsee, kun elokuvassa jopa vähän alleviivataan tätä antopomorfismia (älkää välittäkö, kirjoitan varmasti tämän sanan joka ikisellä kerralla väärin). Kettu Nick pääsee Judyn kaveriksi hänen seikkailutohellusmatkalle, kun Judy kiristää häntä muutne maksamattomilla veroilla. Kettu ja jänö pari on hyvä valjakko, niillä on tarpeeksi erilaisuutta ja tottakai onnellisesti hekin lopussa ystävystyvät ja luottavat kunnolla toisiinsa.

Nämä laiskiaiset on ihan parhaita!

Suomidubista en ollut ennen elokuvaa lukenut kuin nimen Iina Kuustonen. Hän oli ihan kiva Judynä, en olisi ilman tietoa häntä Kuustoseksi tunnistanut. Muut suomiäänet oli kanssa hyviä, mutta kenenkään suoritus ei noussut ylitse muiden. Kun monet Disneyn klassikot on jopa pyritty tekemään ajattomiksi, niin Zootropolis on ihan tarkoituksella haluttu sijoittaa selvästi vuoteen 2016. Eläimillä on kokoajan nykyajan teknologia käytössään (tämä sai minut katsojana jo tuntemaan itseni vanhaksi) sekä musiikki oli nykypoppia, eikä valitettavasti ollut vanhan ajan laulettuja Disneylauluja. Tuollaiset viittaulksetovat ihan hauskoja, mutta niin kuin olen muutamissa postauksisa todennut, niin tälläinen liikaa nykyaikaan sijoittaminen yleensä tekee sen, että kun aikaa kuluu, niin elokuva tuntuu auttamattoman vanhalta., verrattuna vaikka Tuhkimoon tai Kuanottareen ja HIrviöön jotka on iättömiä.

Eläinten kaupunki on tehty kauniiksi ja hienosti. Isot kuvat maailmoista antoi laajan kuvan koko eläinten valtakunnasta ja Zootropoliksen kaupungista. Paljon oli erilaista näkymää; viidakkometsää, lunta, maaseutua ja keskuskaupunkia isommassa kuin pienemmässäkin mittakaavassa. 3D ei vieläkään häikäissyt, unohdin sen olemassaolon suurimman osan aikaa elokuvasta, se ei tuonut minulle lisäarvoa. Tuntui taas, että ollaan panostettu animaatioon enemmän kuin itse tarinaan. Ehkä siksi tuli tämä tunne, kun juoni eteni todella nopeasti ja hahmoja viuhahti siellä täällä. Judy ja NIck onneksi kuitenkin pysyi kokoajan selkeästi keskushahmoina. Odotuksiini nähden tämä oli kuitenkin parempi elokuva, kuin se jo alussa mainittemani Pikku Kananen.

ps. Ihan loistava idea oli näyttää pieni vilaus "piraattidisneystä" kun joku kauppasi Dinseyn elokuvia vähän värennetyillä nimillä. Tälläistä itseironiaa voi Disney ruveta enemmänkin harrastamaan.