Disney Klassikot 53: Big Hero 6

Elokuvalta minulla oli vähän ristiriitaisia odotuksia. Ihan alkuun odotin vain rämäpäistä toimintaseikkailua ja trailereiden perusteella vain vitsejä Baymaxin muodosta. Ennen katsomista kun olin lukenut muutamia arvosteluja, odotin myös jotain koskettavaa ja erinomaista suomiduppia. Kaksi viimeisintä odotusta toteutui kyllä täysin.

Big Hero 6 elokuvan mainosjuliste

Olin hämmentynyt, kun tämä ei ollutkaan semmonen samanlainen supersankarien riehumisjuttu, kuin Viisi Legendaa, mikä on todella hyvä juttu.  Elokuvan alku, kun Hiro oli robotti kilpailussa, oli minusta hauska ja mieleenjäävä. Hiron esittelyn jälkeen esitellään hänen veljensä Tadashi, joka nousi heti suosikkihahmokseni. Veljesten suhdetta kuvattiin tässä erinomaiseksi ja veljen kuoltua näytettiin realistisesti miten se Hiroon vaikutti. Tadashin kuolema ja hautajaiset saivatkin ensimmäiset kyyneleeni valumaan. Missään vaiheessa ei mielestäni sanottu, miksi Hiron ja Tadashin vanhemmat ovat poissa, mutta tämänkin takia heidän veljessuhteensa tuntui todella läheiseltä. Cass - täti  huolehti hyvin pojista, mutta tuntuu että veljekset olivat vähän pidättyväisen oloisia tätinsä nähden. En ihan ymmärtänyt, miksi tädiltä piti salata Baymaxin mukana olo. 

Hiro oli uskottava teini-ikäinen. Hänen ikäänsä ei muistaakseni missään vaiheessa sanottu muuta kuin, että tämä valmistui lukiosta 13 vuotiaana. Veikkaisin Hiron iäksi jonkun 14-15 vuotiaan ja siinä mielessä tämän ymmärtämättömyys aluksi siitä, ettei pahaa pidä aina tuhota, oli realistista. Hiron ja hänen veljensä nörttiys oli mielestäni todella hyvin ja realistisesti kuvattu. Kaikki kohtaukset, jossa oli tälläistä nörttihöpötystä olivat kivoja. Ihmettelen sitä, kuinka helposti Tadashin ystävät noin vain ottivat Hiron niin läheisiksi kavereikseen, vaikkeivat he edes tunteneet kunnolla toisiaan. Hiron ystävyys Baymaxiin syntyi ja kasvoi taas tosi uskottavasti. Baymaxilta Hiro oppi paljon itseltään ja tämän näyttämiltä videoilta, myös veljestään. Kun Baymax näyttää Hirolle videoita, joisssa on Tadashi valmistelee Baymaxia, oli toinen itkukohtaukseni. Viimeiset kyyneleet vierahti silmille teleportaalissa Baymaxin uhrauksesta. Pidin  vähän kuivana sitä, että elokuvan pahiksen Robert Callaghanin motiivi tuhota Alistair Krei, oli kosto tämän tyttären kadottamisesta portaaliin.

Baymax monessa vaarallisessa ja toiminnallisessa kohtauksessa veti henkilökohtaisenhoitajansa neuvot esille. Niistä tuli hauskaa huumoria, mutta minua hieman häiritsi, kun tästä tuli ihan mieleen Röllin Sydän elokuvan kohtaus, jossa Rölli saa sydämen sisäänsä ja hän myös neuvoo muita röllejä yhtä hassusti vaarallisissa tilanteissa. Mikko Koukin Baymaxin äänensävy oli tässä ihan samanlainen, kuin Allu Tuppuraisen Röllillä silloin.

Elokuva sijoittuu San Fransokoyoon ja siitä huomaa piirteitä mitä San Franciscosta löytyy, kuten kaupungin monet jyrkät ylämäet. Kun Hiro on saanut Baymaxille ja itselleen rakennettua supersankarivaatteet ja he lentävät kaupungin yli, 3D toimi parhaiten. Kohtaus tuntui kuitenkin kestävän todella kauan. Vähä tuli sellainen olo, että animaattorit ovat ihan tahalteen halunneet venyttää sitä, että osataan vaan näyttää kuinka hienoa jälkeä tähän osataan tehdä.

Hiron keskittyessä suunittelemiseen, muut nörtit lepäilee Baymaxilla

Ääninäyttelystä minulla oli kovat odotukset, kun olen siitä niin paljon kuullut. En pettynyt laisinkaan, suomidubbi oli hyvä ja eheä. Muutamat nimet etukäteen epäilyttivät että toimiiko, kuten Minttu Mustakallio ja Joonas Saartamo. Minttu veti tässä paljon paremmin, kuin näytellyissä elokuvissa ja Joonas Saartamoa en tunnistanut, kuin ihan vasta lopussa kun Fred oli kartanossaan juttelemassa isälleen. Oli hienoa nähdä, että lopputeksteihin on laitettu suomenkiliset ääninättelijät erikseen hyvin esille. Tämä toivottavasti nostaa dubbauksen arvostamista.

Onneksi tässä elokuvassa ei ollut lauluja, kun Frozen taas sisälti niitä ihan liikaa. Taustamusiikki oli hyvää, mutten pitänyt nykymusiikin käytöstä. Minusta tuntuu, että kun käytetään nyky rock/pop musiikkia niin se ei oikein hyvin kestä aikaa. Tässä kun Hiro suunnitteli jotain ja hän terotteli kynäänsä soi vähän liiankin selvästi Eye Of The Tiger. Animaation taso on taas kasvanut huikeasti ja vihdoinkin naishahmoille on osattu tehdä hiukset, jotka eivät ole pelkkiä klönttejä. Hahmojen kasvot olivat ilmeikkäät ja persoonallisemmat verrattuna Tanglediin ja Frozeniin. Senkin takia tykkäsin tästä erityisen paljon.

Pitää vielä mainita alkufilmistä Feast. Vaikka sen animaatio oli köykäisemmän oloista, tykkäsin siitä valtavasti. Pikku hauvan kautta näytettiin pariskunnan rakaustarina, oli kyllä jotain mitä en ole ennen nähnyt. Aivan ihana.